Saana in the Making

Luimme Alasalmen Joenjoen laulun yhdessä Lempeän lukupiirin kanssa. Kerrottakoon heti alkuun, että ilman lukupiiriä tämä kirja olisi jäänyt kesken. Joenjoen laulu on tarina saamelaisuudesta, ennen kaikkea siitä, miten järkyttävän rumasti heitä on (myös meidän suomalaisten toimesta!) kohdeltu. Siitä kirja ansaitsee pisteensä. Mutta heti perään totean, että on todella kysyä, kuka saa kirjoittaa ja kenestä. Alasalmella ei mitä ilmeisimmin ole saamelaisia sukujuuria, joten voiko hän kirjoittaa kirjan saamelaisista, onko se eettisesti oikein? Oliko se sopivaa kirjan ilmestymisen aikaan, 2013? Nyt, 12 vuotta myöhemmin, Alasalmi tuskin olisi Joenjoen laulua kirjoittanut, ainakaan ilman selkeää pohjustusta sille, että kirjan kirjoittaminen suomalaisena, kolonialismia harjoittavan kansan jäsenenä, olisi ok. Nyt, kun kiitoksissa(kaan) ei ollut asiasta minkäänlaista mainintaa, kirja silitti minua jo lähtökohtaisesti vastakarvaan. Entä itse tarina? Tarina kulkee kolmessa aikatasossa. 1500-luvu...

Rakastan kirjoissa kaikenlaista kaoottisuutta — ajasta ja paikasta toiseen hyppivä kerronta ja sekava juoni miellyttävät. Ja niitä Leigh Bardugo Alex Stern -trilogian kahdessa ensimmäisessä osassa tarjoilee. Kun Bardugo yhdistää näihin vielä synkkyyttä ja yllättäviä tapahtumia, ollaan hyvän äärellä. Olin kuullut etenkin Salatun tiedon seurasta paljon hyvää, mutta ilokseni olin onnistunut välttymään kaikenlaisilta juoneen liittyviltä spoilereita (joihin minun näkökulmastani kuuluvat myös takakansitestit), minkä vuoksi olinkin melkeinpä jatkuvassa yllätysten ilotulituksessa, ja rakastin joka hetkeä. Siinä missä ensimmäisen osan kiistaton voima oli yllätyksellisyydessä, Helvettiin ja takaisin joutui luonnollisesti altavastaajan asemaan. Sellaisia odotuksia ei olisi voinut täyttää oikein mitenkään, joten asetelma oli epäreilu. Nyt, kun lukemisesta on kulunut pieni hetki, huomaan muistelevani myös toista osaa suuremmalla lämmöllä, eikä se kauas ensimmäisestä jää. Vaikka osasinkin odottaa ...

Millainen kirjablogin ”kuuluu” olla? Kuuluuko lukemastaan kirjoittaessa aina olla perinpohjainen? Kuuluuko olla se kirjallisuuden opiskelija, joka jaksaa analysoida kaikki lukemansa kirjan vivahteet? Kuuluuko panostaa 100%, vai saako mennä fiiliksen mukaan? Näitä kysymyksiä olen mielessäni pyöritellyt, kun olen miettinyt, olisiko minun aika palata blogimaailmaan. Ehkä kysymysten taustalla ei ole mitään todellisia kirjablogien vaatimuksia vaan ainoastaan oma mieleni — se, joka osaa tehdä monenlaisia temppuja, ja jonka sanomisiin osaan suhtautua pienellä varauksella. Siispä päätin, että nyt on uuden alun aika. Miksi blogi? Rakastan kirjoittamista. Kirjoitan Instagram-postaukseni aina puhelimen tai padin muistiinpanoihin, enkä pysy IG:n hyvin rajallisessa merkkimäärässä käytännössä koskaan. Ja kyllähän se harmittaa, kun A) joutuu karsimaan useita ennakkoon postaukseen kaavailemiaan ajatuksia, B) joutuu vielä siitä lyhennetystäkin versiosta poistamaan enemmän tai vähemmän lauseita tai viil...

Kääntämisen Språk och kultur-kurssilla oli tehtävänä suomentaa pieni pätkä Lydia Sandgrenin kirjasta Samlade verk (Albert Bonniers förslag, 2020). Miten nautinkaan tehtävästä. Tekstipätkää kääntäessä haave tulevaisuuden ammatista vain vahvistui. Että tällaista saisi tehdä työkseen? I'm in! Kirjan on suomentanut Sanna Manninen ja sen suomenkielinen versio, Läpileikkaus, ilmestyi WSOY:n kustantamana vuonna 2022.   Ajattelin, että haluan tallettaa tämän käännökseni myös tänne blogin puolelle. Olisi mielenkiintoista nähdä, sitten vuosien päästä (toivottavasti) ammatikseen kääntävänä, ihan oikeana suomentajana, miltä nämä alkuaikojen käännökset ovat näyttäneet.  Suomennettava teksti Sandgrenin kirjasta  "Han hade föreställt sig universitetet som en mer civiliserad fortsättning, präglad av förnuft, pennrasp och koncentrerad tystnad. Eftersom han varit bäst i klassen utgick han från att han skulle fortsätta vara bäst i klassen; han hade aldrig varit något annat.  Under...

Lähdin käytännössä v armasti työllistävältä alalta , varhaiskasvatuksen parista,   kohti haaveammattia ni , jo sta haaveilemista on verrattu Hollywood-tähteydestä haavei lemiseen. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta t ie ni kulkisi   vääjäämättä   kohti omaa Hollywoodian i ? Tulevaisuus Googlen mukaan Millaisia tulevaisuuden näkymiä kaunokirjallisuuden kääntäjän ammatissa on? Googlen  hakutulosten mukaan ei erityisen hohdokkaita. Useammal ta nettisivulta olen saanut lukea surkeasta palkkauksesta ja kääntäjien ylitarjonnasta. Siitä, miten  kustantamoita kannattaa toki lähestyä, muttei kannata odottaa suuria. Siitä, miten kustantamoilla on jo listoillaan   tarpeeksi kokeneita ja päteviä   freelance suomentajia, lisäksi läjäpäin mahtavia ammattilaisia jonossa odottamassa omaa vuoroaan. Miten tuleva kääntämisen ammattilainen voisi löytää  oman paikkansa ja oman loistavan tulevaisuutensa tämän melkei n pä kurjuudeksi maalatun haaveen...